Osaatko sinä suhtautua rakentavasti vääjäämättömiin muutoksiin?
Tätä kirjoittaessani olen juuri palannut ostamastamme vuonna 1972 valmistuneesta paritalon puolikkaasta.
Meneillään on projekti, jossa 50-vuotta vanha kiinteistö muunnetaan 2020-luvun tasoiselle tekniikalle. Lattialämmitystä ja valaistuksia voi ohjata jatkossa kännykällä – moni asia toimii datalla, joka mitä todennäköisemmin sijaitsee pilvessä.
MYÖS TEOLLISUUDESSA KEHITYS johtaa vääjäämättä kohti kaikkien tuotantolaitosten datan siirtymiseen pilveen. Algoritmit, tekoäly, konenäkö ja ääni-analytiikka tulevat niin tuotannon kuin kunnossapidonkin avuksi. Laite- ja prosessiviat huomataan kuukausia ennen kuin kokenut konemestari olisi ne huomannut. Tuotanto, kunnossapito, kiinteistöt ja varastojen hallinta katselevat samaa järjestelmää eri suunnista. Kasvavissa määrin toiminnot eivät sijaitse enää edes samalla tontilla. On tarpeen kysyä arvostammeko riittävästi arvokkaita bittejämme – osaammeko suojella niitä riittävästi synkkenevässä maailman tilanteessa? Osaammeko kotimaisessa teollisuudessa panostaa näihin riittävästi juuri nyt? Osaamista tarvitsemme varmasti tai ainakin apua tahoilta, jotka jo osaavat.
TALOOMME ASENNETAAN 50 vuodessa muuttuneiden asetuksien sekä älykkyyden mahdollistamiseksi ja paloturvallisuudenkin vuoksi uusi sähköjärjestelmä. Eristykset uusitaan villoista uretaaniin ja uusien ikkunoidenkin U-arvot ovat ihan eri sfääreissä kuin entiset. Energia on kallista ja vastuullisuus velvoittaa.
TEOLLISUUS ON RYHTYNYT rohkeasti hakemaan keinoja energian säästöön, vastuulliseen tuottamiseen sekä käyttämiseen. Vihreä siirtymä luo uusia työpaikkoja rakkaaseen Suomeemme. Kaikki kivet ja kannot käännetään, kun kyse on kustannuksista, mutta taitaa tuo aika käydä vähiin myös maailman laajuisen lämpenemisen suhteen. On oltava rohkea ja tehtävä muutos niin kotona kuin töissäkin. Näen työni kautta teollisuutta useiden sektoreiden kautta ja voin ilolla todeta, että olemme todella tekemässä isoa muutosta juuri nyt. On meille kaikille tärkeää, ettemme sulje silmiämme vaan katsomme kiinnostuneesti tulevaisuuteen.
EI KIRJOITUSTA ILMAN mainintaa turvallisuudesta. Hankin remonttia varten uusia työkaluja ja henkilökohtainen työaika remontissa sijoittuu usein päivätyö jälkeiseen iltaan. Väsyneenä ei pidä tehdä rakentamista – tästä muistutuksena minulla on nyt vasemmassa kädessäni komea arpirivi juuri poistetuista tikeistä.
KUNNOSSAPITOTYÖ ON TÄYNNÄ vaaroja. Perustehtävät on yhä tehtävä käsin. Samalla tavalla kuin tekoäly auttaa meitä näkemään vikaantumisia ennakkoon, on meidän kehityttävä miettimään aiemmin ja paremmin jokaisen työntehtävän turvallisuutta. On meistä kiinni, kasvaako turvallisuusäly teollisuudessa! Mutta meitä ihmisiä tarvitaan aina!
