Fortum mukaan kehittämään eurooppalaista ydinpolttoainetta VVER-reaktoreihin
Fortumin Framatomen kanssa allekirjoittamassa sopimuksessa ovat mukana lsäksi ČEZ Tšekeistä, MVM Paks Unkarista sekä Slovenské Elektrárne Slovakiasta.
Fortum on liittynyt eurooppalaiseen yhteistyöhankkeeseen, jossa kehitetään uusi, täysin eurooppalainen ydinpolttoaine VVER-tyyppisiin voimalaitoksiin. Sopimus on allekirjoitettu ranskalaisen Framatomen kanssa yhdessä tšekkiläisen ČEZin, unkarilaisen MVM Paksin ja slovakialaisen Slovenské Elektrárnen kanssa.
Hankkeen tavoitteena on monipuolistaa ydinpolttoaineen hankintaa ja vähentää Euroopan riippuvuutta tuontienergiasta. VVER-reaktoreita käytetään muun muassa Fortumin Loviisan ydinvoimalaitoksessa.
Polttoaineen kehitystyö etenee vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa laaditaan polttoaineen perussuunnittelu, jonka jälkeen siirrytään polttoainenippujen valmistukseen ja luvitukseen Loviisan voimalaitokselle. Säännöllisten toimitusten on arvioitu käynnistyvän 2030-luvun alkupuolella.
Hanke perustuu eurooppalaiseen toimitusketjuun, jossa keskeisessä roolissa ovat Framatomen polttoainetehtaat Ranskassa ja Saksassa.
”Energian toimitusvarmuus on meillä Fortumissa strateginen prioriteetti. Ydinpolttoaineen koko polttoaineketjun monipuolistaminen parantaa kykyämme toimittaa sähköä luotettavasti asiakkaillemme. On hienoa, että voimme nyt yhdessä eurooppalaisin voimin kehittää ratkaisua, joka hyödyttää samalla useampaa yhtiötä ja voi parantaa energiaturvallisuutta monessa Euroopan maassa”, sanoo Fortumin ydinvoimatoiminnoista vastaava johtaja Petra Lundström yhtiön tiedotteessa 9.4..
Fortum on jo aiemmin pyrkinyt hajauttamaan Loviisan polttoainehankintaa. Yhtiö solmi vuonna 2022 sopimuksen Westinghousen kanssa länsimaisen polttoainetyypin kehittämisestä ja käyttöönotosta. Uutta polttoainetta ladattiin ensimmäisen kerran Loviisan kakkosreaktoriin vuoden 2024 vuosihuollossa, ja käyttöönottoa on sittemmin jatkettu.
Euroopan unionin alueella toimii tällä hetkellä 19 VVER-tyyppistä reaktoria. Ne tuottavat maasta riippuen noin 10–50 prosenttia sähköstä, mikä tekee niistä keskeisiä vähäpäästöisen energiantuotannon ja toimitusvarmuuden kannalta.

