STUK: Suomen ja Venäjän ydinturvallisuusyhteistyön vuosikymmenet

Säteilyturvakeskus auttoi venäläisiä parantamaan ydinvoimalaitostensa turvallisuutta kolmenkymmenen vuoden ajan 1990-luvun alusta alkaen.

Yhteistyön historiaa käsittelee historiantutkija Petri Pajun kirjoittama tutkimusraportti Luottamuksen ketjureaktio – STUK ja ydinturvallisuuden parantaminen entisen Neuvostoliiton alueella 1990–2022. Raportti perustuu STUKin, suomalaisten voimayhtiöiden ja muiden Venäjä-yhteistyöhön osallistuneiden haastatteluihin.

Neuvostoliiton viimeisinä vuosina asiat olivat ajautuneet rempalleen myös maan ydinvoimalaitoksissa, ja niiden kunnossapito oli monin paikoin heikolla tolalla. Tuoreessa muistissa oli lisäksi Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuus keväällä 1986. Erityistä huolta Suomessa herättivät meitä lähinnä olevat Leningradin ja Kuolan ydinvoimalaitokset.

Näistä lähtökohdista suomalaiset aloittivat muun muassa ulkoministeriön rahoittaman yhteistyön venäläisten viranomaisten ja ydinvoimalaitosten työntekijöiden kanssa. Yhteistyö tarkoitti paitsi tiedonvaihtoa myös materiaalista apua ydinvoimalaitosten turvallisuuden parantamiseksi.

Luottamus syntyi paikallisella ymmärryksellä

Raportin mukaan suomalaiset asiantuntijat pyrkivät parantamaan turvallisuutta yhteistyöhön ja luottamukseen perustuvalla toimintatavalla. Työtä tehtiin yhdessä venäläisten viranomaisten ja voimalaitosten henkilöstön kanssa, ja se sisälsi tiedonvaihdon lisäksi myös materiaalista apua. Keskeistä oli paikallisen toimintakulttuurin ymmärtäminen ja keskusteleva lähestymistapa.

Tietoa laitosten kunnosta alettiin saada ja asioita päästiin parantamaan, kun paikan päälle mentiin keskustelevassa hengessä eikä sanelemaan, miten asioiden pitäisi olla. Apua venäläisille tarjosivat muutkin maat, mutta samaa kulttuurista ymmärrystä ei muiden maiden asiantuntijoilla raportin mukaan aina ollut.

Pajun mukaan juuri tämä lähestymistapa erotti suomalaiset monista muista länsimaista toimijoista. Vaikka apua tarjottiin Venäjälle useista maista, suomalaiset onnistuivat luomaan toimivia henkilökohtaisia suhteita, joiden avulla laitosten tilasta saatiin tietoa ja turvallisuutta voitiin konkreettisesti parantaa.

Koronapandemia katkaisi kontaktit

Raportissa kuvataan myös yhteistyön asteittaista vaikeutumista. 2000-luvulla Venäjän keskushallinnon vaikutus vahvistui, ja avoimuus alkoi vähentyä. Vierailukäytännöt ja henkilökohtaiset kontaktit olivat pitkään olleet yhteistyön ydin, mutta vierailut loppuivat koronapandemian aikana. Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuonna 2022 päätti yhteistyön lopullisesti.

Tutkimusraportti tarjoaa ajankuvan poikkeuksellisesta kansainvälisestä yhteistyöstä, jonka tavoitteena oli ydinturvallisuuden parantaminen koko Pohjois-Euroopan alueella – ja joka päättyi lopulta muuttuneeseen turvallisuuspoliittiseen todellisuuteen.