Teollisuuden sydän ei saa pysähtyä

Teollisuudessa ei ole olemassa pientä prosessihäiriötä. On vain tuotannonkeskeytys ja sen hinta. Kun kone pysähtyy, kassavirta pysähtyy vielä nopeammin. Siksi kunnossapito ei ole kuluerä, vaan fiksua shakkimaista ajattelua, jossa osataan ennakoida pari siirtoa eteenpäin.

Mutta miksi silti moni yritys edelleen epäröi vasteajassa? Helposti tulee ajateltua, että tunti sinne, toinen tänne. Näinhän me olemme aina toimineet, taitaa päteä myös vasteaika-ajattelussa.
Mutta tehdäänpä yksi pieni karkea laskuharjoitus, jotta näkemykseni kirkastuu selvemmin.

Arvioidaan, että yrityksen yksi kriittinen laite maksaa 20 000 euroa. Laite tai osa, ei iso osa, mutta erittäin kriittinen laite tässä tarinassani.

Leikitään, että vasteaikapalvelun vuosimaksu on suunnilleen saman verran eli yhteensä 30 000 euroa vuodessa. Kuulostaako isolta? No, viedään ajatusleikkiämme aavistuksen pidemmälle.
Jos tuotanto pysähtyy vuorokaudeksi (24 h) ilman vasteaikapalvelua, lasku on 3,5 miljoonaa euroa. Ei siksi, että joku teki virheen, vaan siksi että apu tuli liian hitaasti.
Kun sama varalaite on toimitettu kolmessa tunnissa, kokonaiskustannus jää alle 450 000 euroon. Yhdessä vuorokaudessa säästöä syntyy yli kolme miljoonaa euroa.

Entä jos seisokki venyy kahteen vuorokauteen (48 h)?

Vahingon sattuessa, kysymyshän ei ole enää kunnossapidosta. Kyse on johtamisesta.

Ilman nopeaa vastetta kustannus nousee yli 7 miljoonaan euroon. Kolmen tunnin vasteella puhutaan edelleen samasta noin 450 000 eurosta. Säästö yli 6,5 miljoonaa euroa. Yhdestä häiriöstä.

Vaikka laskelmani ovat kuvitteellisesta ja leikkimielisestä tapauksesta, moni pystyy varmaan samaistumaan summiin ja niiden määreisiin.

Vahingon sattuessa, kysymyshän ei ole enää kunnossapidosta. Kyse on johtamisesta. Päätöksenteosta. Ja siitä, ymmärretäänkö, että varaosa tai vaihtolaite ei ole hyllyssä makaava metallinkappale, vaan tuotannon jatkuvuuden henkivakuutus.

Ymmärrän myös, että yhteisön talousjohtaja tai toimitusjohtaja ei näe tätä ongelmaa samanlaisena kuin me alan ammattilaiset. Mutta ei auta itku markkinoilla, jos seisokkeihin ei varauduta huolella ennakkoon.

Minusta lyhyt vasteaika ei ole mukavuustekijä – se on hyvän kunnonvalvonnan ja liiketoiminnan perusedellytys. Kun varalaitteet ovat käyttövalmiina, optimoituina ja liikkeellä tunnin sisällä yhteydenotosta, näin häiriö ei ehdi kasvaa kriisiksi.

Ja jos ja kun organisaation apu on saatavilla vuorokauden ympäri (24/7/365), myös yövuorot pysyvät rauhallisina. Hyvä teollinen johtaminen on myös ennakoimista, ja ennen kaikkea työntekijöiden turhien esteiden poistamista.

Lisään vielä, että toimiva vasteaikapalvelu pienentää kunnossapito- ja varastointikustannuksia sekä antaa omaisuudenhallintaan läpinäkyvyyttä. Ennen kaikkea se leikkaa pois sen kaikkein kalleimman riskin: hallitsemattoman seisokin.

Takuu alkaa vasta toimitushetkellä – ei silloin, kun laite pölyttyy varastossa odottamassa katastrofia.

Teollisuuden sydän ei saa pysähtyä. Ja jos se pysähtyy, kolmen tunnin vaste voi olla ero miljoonien välillä. Siinä kohtaa 30 000 euroa vuodessa ei ole kustannus. Se on halvin mahdollinen päätös.