Trendit ohjaavat yritysten toimintaa, halusimme tai emme. Samoin erilaiset sääntelyt ja standardit.

Mietin tämän kirjoituksen otsikointia ja kysyin eskarilaiselta tyttäreltäni kiinnostavinta muutamista eri vaihtoehdoista. Hän ehdotti valittua perustellen: ”Koska yhteistyö on siinä se juttu. Ettehän te tee asioita siten, että vain yksi tekee ja toiset ei tee mitään.” 

Yhdistyksen päätoimintona on alusta lähtien ollut koulutus. Alkuvaiheessa kumppanina toimi INSKO (Insinöörijärjestöjen koulutuskeskus). Vuosien varrella yhteistyökumppaneita koulutuksissa, kursseissa ja seminaareissa on ollut lukuisia – niminä mainittakoon mm. Metsäteollisuuden keskusliitto, Tribologiayhdistys ja Pohjois-Suomen Teollisuusopisto. Alkuvaiheiden jälkeen koulutustoimintaa laajennettiin tekniikkalähtöisen koulutuksen lisäksi mm. yrityskohtaisiin koulutuksiin, johdon neuvottelupäiviin, tuotannolle suunnattuun koulutukseen ja tuettiinpa myös yliopistotason koulutusta. 

Yhteiskuntamme on kuluneiden yli kahden vuoden aikana joutunut kokemaan poikkeuksellisia aikoja. Koronapandemian siivittämänä olemme päässeet ja joutuneet totuttautumaan Teamsin ja muiden virtuaalisten työkalujen maailmaan. On ilmiselvää, että kokemus on nopeuttanut ratkaisujen käyttöönottoa ja sen myötä on kehittynyt uusia, edistyksellisempiä työskentelytapoja, joita voimme hyödyntää nyt ja tulevaisuudessa.

Fossiilivapaan teräksen kasvavan kysynnän vuoksi teräsyhtiö SSAB on asettanut tavoitteeksi yhdessä LKAB:n ja Vattenfallin kanssa mullistaa teräksen valmistuksen vihreäksi, eli päästä suurimmalta osin eroon hiilidioksidipäästöistä vuonna 2030. Alkuperäistä suunnitelmaa on aikaistettu noin 15 vuodella, joten uuden-
laiset ja innovatiiviset arvoketjut ovat avainasemassa tässä edelläkävijän roolissa. Tämä muutos vaatii myös kunnossapidolta kykyä mukautua mullistavissa tilanteissa.

Digitalisaatio on viime vuosina ollut hyvin esillä oleva teema myös kunnossapidon yhteydessä. Me toimittajat olemme varmasti kyllästymiseen asti tuoneet esille digitalisaatioon liittyviä ratkaisuja ja niiden tuomia hyötyjä. Ratkaisuja hyödyntävien kunnossapito-organisaatioiden on varmasti ollut vaikea ymmärtää kaikkea tätä tarjontatulvaa.

Teollisuuden esineiden internet (Industrial Internet of Things eli IIoT) on tehnyt tuloa teollisuusympäristöihin jo pidemmän aikaa. Jotkut tuotantoympäristöt ovat käyttäneet IIoT:n tapaisia tekniikoita jo yli kymmenen vuotta eli hyvän aikaa ennen kuin sanahirviö edes keksittiin.

Kesä vierähti nopeasti ohi, mutta koronakriisin aikaansaama epävarmuus ei: On yhä edelleen liian varhaista ennustaa, millainen pitkän aikavälin vaikutus pandemialla on esimerkiksi teollisuutemme kilpailukykyyn.

Teknologia-alan ihmisillä on yhä paremmat mahdollisuudet valita työpaikkansa, ja yritykset alkavat yhä tiiviimmin kilpailla kykyjen rekrytoinnista sekä näiden pitämisestä talossa. Miten yritys pystyy houkuttelemaan ja pitämään talossa parhaat kyvyt? Miten rakentaa vastuullinen liiketoiminta, jolla on tulevaisuuden potentiaalia?

Monessa organisaatiossa kunnossapito ja innovointi nähdään erillisinä toimintoina, jopa toistensa vastakohtina. Vaikka kaikki toki ymmärtävät, että kunnossapidossakin voi innovoida, miellämme silti huollon toimet usein "vanhan" ylläpidoksi, kun taas innovoinnin uuden luomiseksi. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että syvemmällä tasolla näissä kahdessa on hyvinkin paljon samaa.

”Onhan sinulla kotona kunnon headset”, esimies huikkasi perjantai-iltapäivänä ennen kotiinlähtöä. Seuraavana maanantaina alkoi etätyöjakso, jonka päättymispäivämäärä ei ole vielä tätä kirjoittaessa tiedossa. Headsetille ja muille etätyövälineille on ollut tarvetta koronaeristyksen aikana ja tulee vielä olemaan jatkossakin.

Tänä keväänä tuli 30 vuotta täyteen siitä, kun olin ensimmäisen kerran tekemisissä kunnonvalvonnan kanssa. Tuon jälkeen en ole ammatillisesti juuri muuta tehnytkään. Voimalaitokset, paperi- ja sellutehtaat, prosessiteollisuuslaitokset ja muun muassa laivat sekä niiden kunnossapito ja kunnonvalvonta ovat tulleet tutuksi kaikissa maanosissa.

Koronaviruksen tuomat rajoitukset ovat jo vaikuttaneet teollisuuteen, mutta seuraukset voivat yllättää vielä kuukausienkin kuluttua. Muun muassa UPM:n sellutehtaiden ja monien muiden tuotantolaitosten vuosihuoltoseisokkeja on siirretty syksylle. Lisäksi Neste ilmoitti peruvansa Kilpilahden öljynjalostamon kesälle 2020 suunnittelemansa suurseisokin ja kertoi samalla toteuttavansa huoltoseisokin vaiheittain. Näillä toimilla halutaan varmistaa, että pakolliset ja toiminnan kannalta kriittiset huoltotyöt toteutuvat.

Tämän hetken kuumimpia puheenaiheita ovat ilmastonmuutos, hiilineutraalius ja vastuullisuus. Asiaa voidaan lähestyä lukemattomilta kanteilta liikenteen sähköistyksestä lihansyöntiin. Tosiasia on, ettei mikään yksittäinen muutos riitä, vaan asiaa pitäisi lähteä järkevästi suunnittelemaan niistä lähtökohdista, joilla on suurin vaikutus ilmastonmuutokseen ja mitkä ovat järkevästi toteutettavissa lyhyellä aikavälillä muut hyödyt huomioiden.

Learn how to bring your Asset Management Strategy to the next level

Teollinen digitalisaatio mahdollistaa tekoälyn hyödyntämisen kunnossapidossa. Tämä tarkoittaa olemassa olevan datan tehokasta hyödyntämistä, minkä avulla saadaan kustannustehokkaat keinot tuotannon stabiloinnille. Tämän seurauksena turvallisuus, tuottavuus ja laatu kasvavat sekä kustannukset alenevat.

Tulevaisuuden suunnasta on monia ennusteita, mutta yksikään niistä ei kiistä teknologian kehityksen massiivista voimaa ja vaikutusta. Teknologia muuttaa työelämää perusteellisesti, ja täysin uusia aloja ja osaamistarpeita on syntymässä – myös sellaisia, joihin ei välttämättä ole tarjolla vielä edes koulutusta.

Rakennuspölyn hengittäminen on haitallista, ja jopa vaarallista. Silti moni rakennustyöntekijä altistuu päivittäin rakennuspölylle, koska tehty pölynhallinta on riittämätön tai sitä ei ole ollenkaan.

Puhtaan veden tarve lisääntyy globaalisti ja sen merkitys maailmalla kasvaa koko ajan. Veden ja vesialueiden käyttöön kohdistuu kasvavia tarpeita ja mahdollisia ristiriitoja, joita ilmastonmuutos korostaa.

Inhimillisistä tekijöistä on turvallisuusrintamalla puhuttu jo kauan, mutta silti niiden ymmärtäminen ja niiden huomioiminen turvallisuustyössä on vielä lapsenkengissä. Yksi syy tähän voi olla se, että me pitkään turvallisuuden parissa työskennelleet emme tahdo hyväksyä sitä turvallisuuden paradoksia, että virheitä ei voi estää.

Sähkötyöturvallisuusstandardi SFS6002 ottaa kantaa monen muun asian ohella myös sulakkeen vaihtoon. Kuka saa tehdä, minkälaisessa laitteistossa ja millä välineillä?

Hyvin yleinen tilanne teollisuusyrityksissä on se, että tehdas ja jopa osa sen tuotantojärjestelmistä ovat olleet olemassa jo kauan ennen, kun niiden tietoturvallisuudesta alettiin edes puhua.

Tulevaisuuden menestyjiä ovat yritykset, jotka pystyvät muuttumaan rohkeasti ja ennakkoluulottomasti ja luomaan samalla tuotteita ja palveluja, joilla on aidosti positiivista merkitystä yhteiskunnallisesti ja ympäristön kannalta.

Heinäkuun lopussa Suomessa oli TEM:n työnvälitystilaston mukaan yhteensä 4939 työtöntä insinööriä (insinööri amk/insinööri) ja rakennusarkkitehtiä, mikä vastaa vajaata viittä prosenttia työikäisistä insinööreistä. Työttömiä on siis yhä paljon, vaikka työttömien insinöörien määrä on alimmillaan sitten vuoden 2012.

L&T ja Neste järjestivät heinäkuun helteillä Porin Suomi Areenalla keskustelutilaisuuden muovista otsikolla ”Älä tule paha muovi, tule hyvä muovi”. Keskusteluun osallistuivat L&T:n ja Nesteen edustajien lisäksi Miapetra Kumpula-Natri Euroopan Parlamentista, Saara-Sofia Siren ja Ville Niinistö Suomen Eduskunnasta sekä Mari Pantsar Sitrasta. Tilaisuuden moderoi Taru Tujunen Ellun Kanoista. Värikäs ja antoisa keskustelu toi hyvin esiin muoviaiheen laajuuden ja haasteet kokonaisvaltaiselle lähestymiselle.

Megatrendit, digitalisaatio, teollinen internet, tekoäly, pilvipalvelut, ohjelmistorobotiikka, digitaaliset kenttätyökalut, lisätty todellisuus, ja virtuaalinen todellisuus, tietomallinnus, big data. Termejä, joita kuulemme päivittäin työelämässä alasta riippumatta. Tuntuu, että sanat ovat menettäneet suurimman hohteensa jo ennen kuin olemme edes kunnolla ymmärtäneet niiden merkityksen ja kyvyn auttaa meitä ottamaan tulevaisuutemme haltuun ja tekemään huomisestamme parempaa.

Ajatelkaapa: yhteiskuntamme pyörii ohuen voitelukalvon varassa. Koneet ja laitteet sekä teollisuus kaikkiaan edellyttää oikeaa voitelua toimiakseen sujuvasti ja turvallisesti. Infrastruktuuri ja liikenne ovat myös voitelun varassa. Hyvästä esimerkistä käy rataverkko ja sen vaativat voitelukohteet. Jos kunnossapito ei niissä toimi, tavarat ja ihmiset eivät pääse liikkumaan.

Teollisuuden parissa työskentelee päivittäin niin tablettien kanssa kasvaneita diginatiiveja kuin digitaalisuuden kanssa vähemmän sinut olevia työntekijöitä. Kumpi sinä olet? Digitaalinen osaaminen on myös valinta. Jokaisen ei tarvitse olla IoT-mestari, mutta jokainenpystyy omilla valinnoillaan olemaan hiukan digimpi.

Menneisyydessä valaistus tuntuu olleen teollisuudessa pikemminkin pakollinen paha kuin näkemisen mahdollistaja. Vielä nykyäänkin on paljon kohteita, jotka valaistaan punaisilla suurpainenatrium- tai monimetallivalaisimilla, joista puolet on elinkaarensa lopussa, eivätkä ne valaise juuri ollenkaan.

Ihmiskunta on aika ajoin kohdannut merkittäviä edistysaskelia, jotka ovat vaikuttaneet käsitykseemme työstä ja sen tekemisestä. Teollistumisen myötä työt siirtyivät kiihtyvässä määrin ulkoa sisälle – pelloilta halleihin. Digitalisaation myötä ennen näkemätön määrä työtä tullaan automatisoimaan, ja samalla tarve tietotyön ja tiedolla johtamisen ammattilaisille kasvaa.

Globaalista toimitusketjun hallinnasta vastaavat tiimit ovat jo vuosia kaivanneet mekanismia, jolla toimitusketjua voisi jäljittää ja hallita alusta loppuun, yli yritysrajojen. Tämä jalo tavoite on osoittautunut erittäin hankalaksi johtuen erilaisista teknisistä, organisatorisista tai operationaalisista syistä. Uudet teknologiat kuten IoT, tekoäly ja lohkoketju tuovat tämän tavoitteen kuitenkin entistä lähemmäksi toteutumista.

Meillä kaikilla on esikuvia ja roolimalleja elämän eri osa-alueilta liittyen esimerkiksi harrastuksiimme tai työelämäämme. Vaikka emme puhuisikaan varsinaisesta esikuvasta, niin työyhteisöstämme löytyy vähintäänkin yksi tai useampi henkilö johon luotamme ja jota katsomme vahvasti ylöspäin. Kyseiset henkilöt toimivat meille esimerkkinä ja muokkaavat siten osaltaan toimintaamme. Tämä koskee myös suhtautumistamme turvallisuuteen.

Syksyn epävakaan sään lähestyessä mieleen hiipii kysymys, missä sateenvarjoni on. Samalla tulee ajatelleeksi, onko sateenvarjo ehjä ja kestävätkö kenkäni vettä. Jos sateen turvavarusteet ja varotoimenpiteet ovat kunnossa, seuraavaksi pitäisi tietää, milloin niitä tarvitaan eli milloin todennäköisesti sataa. 

Kunnossapitäjän työn luonne saattaa muuttua merkittävästi nykyisestä.

Digitalisaatio, teollinen internet, pilvipalvelut – tässä sanoja, jotka ovat meille kaikille tulleet tutuiksi eri muodoissaan ja asiayhteyksissä. Olemme kaikessa toiminnassa jatkuvan teknologisen kehityksen pyörteissä. Digitalisaatio on toisaalta sekä toimintatapojen uudistamista että eri prosessien digitaaliseen muotoon muuttamista. Toimintatavat voivat eri osa-alueilla muuttua radikaalistikin toisenlaisiksi tietotekniikkaa hyödyntäen.

Alaa vähemmän tuntevien joukossa kunnossapito mielletään usein raskaaksi ja hankalissa olosuhteissa tehtäväksi työksi, jossa on vielä tyypillisesti tiukka aikataulu. Teollisuuden suurissa investointi- ja huoltoseisokeissa edellä kuvatut tuntomerkit ovat usein todellisuutta, mutta kunnossapito on myös paljon muuta.

Promaintin tarjonta on erittäin kompleksinen paketti.

Merkittävää osaa palveluteollisuudesta ei ole olemassa ilman valmistavaa teollisuutta.

Motiivina yritysjäsenillä korostuu verkostoituminen.